ARVOSTELUJA

”Makaan lattialla helsinkiläisen ravintola Havannan takahuoneen nurkassa. Voin selittää. Takahuoneessa on tanssisaleja, harjoitusten seuraaminen on mielipuuhaani, on vapaapäiväni ja taiteilijat ovat menneet tauolle. Selkääni tässä lepuutan. Espanjalainen Mara Rey on juuri laulanut raivokkaita flamencoimprovisaatioita niin, että korvissa humisee yhä. Vai humiseeko? Lattia tuntuu joka tapauksessa häipyvän alta. Lennänkö minä? Vasta tovin kuluttua tajuan että laulaja Veera Voima on alkanut harjoitella omaa osuuttaan, pientä arkaaista tuutulaulua, jota hän laulaa salin toisessa päässä tavattoman hiljaa ja hypnoottisesti. Laulussa lennetään “yheksän meren ylitse”. “Nuku, nuku nurmilintu, nuku kun minä nukutan”, hän laulaa ja koputtaa tahtia noitarummun kalvoon. Ihan pakko totella.” HS:n kulttuuritoimitus listasi vuoden 2010 ihmeellisimmät, koskettavimmat ja mieleenpainuvimmat elämykset. Leena Pallari, Helsingin Sanomat 6.1.2011

“Voisi melkein jo puhua suomalaisesta flamencon koulukunnasta, paitsi että tekijät ovat hyvin erilaisia. Yksi ilmaisuvoimaisimmista on Maija Lepistö, jonka teos Aikaa aamuun ei puuduta katsojaa liiallisella egotrippailulla. Sääli sinänsä, sillä huikean ilmaisevaa ja teknisesti valmista tanssia näkisi enemmänkin. — Lepistön oma tanssillinen osuus on kaunista ja toisaalta järisyttävää katsottavaa.” Jussi Tossavainen, Helsingin Sanomat 17.10.2010

“Veera Voiman valmentama Kuusikko laulaa ovelasti kalevalaisittain pienen yhteenvedon myyteistä ikään kuin prologiksi teokselle. Lepistön koreografia on edistyneemmille tanssijoille hyvin mitoitettu. Ei briljeeraa, mutta toimii kokonaisuutena. Erityisen tehokas on alku, jossa kymmenen tanssijaa muodostaa auran, jonka unisonoa yksittäiset irtiotot rikkovat jännitteisesti. Musiikki virtaa suoraan alitajuntaan.” Jussi Tossavainen, Helsingin Sanomat 26.3.2011

“Lepistön tunnin teos (Rojo) on erinomaisesti laadittu kokonaisuus, jossa flamencon eri mielentilat esitellään tiiviisti ja kiinnostavasti. Koreografi on taitava joukkojen liikuttelija. Alun siguiriya on vahvan jännitteinen kolmentoista tanssijan siluettien heijastuessa verenpunaista taustaa vasten. Lepistö ei pelkää flamencon oletettujen rajojen rikkomistakaan. Nähdään epäkonventionaalista liikettä, kuten suorana sivulle sojottavia käsivarsia, päiden pyörittelyä ja olkien kohautteluja.” Jussi Tossavainen, Helsingin Sanomat 11.1.2009

“Herra Tossavainen flamencon laahusta muistuttavine häntineen ja Pepin hevonen (Maija Lepistö) ovat onnistuneita hahmoja – ja miten mainiosti ne tanssivat! Räppäävä ja sulavalinjaisesti joraava heppa on 6- ja 8-vuotiaiden kriitikkotovereideni mielestä esityksen helmi.” Anni Valtonen, Helsingin Sanomat 25.8.2009 (Peppi Pitkätossu, Compañía Kaari Martin)

“Tunteiden koko kirjo ja erityisesti intohimon eri asteet täyttivät huikealla tavalla näyttämön, kun Kaari Martin ja Maija Lepistö pääsivät irti. — Varsinaiset taitonsa hän (Lepistö) pääsi näyttämään illan päättäneessä loistavassa duetossa. Martin ja Lepistö ovat selvästi toisistaan eroavia tanssijoita. Lepistössä on enemmän pidättyvyyttä ja pehmeää sensuellisuutta. Kumpikin on teknisesti äärimmäisen taitava ja monipuolinen tanssija.” Annikki Alku, Uutispäivä Demari 20.3.2008 (Olé Piazzolla, Compañía Kaari Martin)

“Yhdessä Maija Lepistön kanssa Martin pyyhkii erittäin tyylikkäästi ja tietoisesti flamencon vuosikymmenisiä pöllyjä pallohameiden hautuumaalle.” Jussi Tossavainen, Helsingin Sanomat 20.3.2008 (Olé Piazzolla, Compañía Kaari Martin)

“Lopulta lavalle astui Maija Lepistö, joka sulokkailla, ilkikurisilla, ylväillä ja kaihoisilla tanssin sävyillä innosti ujon yleisön aplodeineen yhä raisumpiin vastakommentteihin. Oli ilo tuntea, kuinka tunnelma syveni – saimme Lappeenrantaan palasen flamencotaivasta.” Outi Wasama, Helsingin Flamencoyhdistyksen jäsenlehti Letra 3/2006

“Lepistön vangitseva esitys oli suorastaan häkellyttävä: teknisesti lähes virtuoosimaiseen suoritukseen yhdistyy aito flamencomainen tulkinta, jossa ei ole mitään päälle liimattua. Espanjan auringon alla on kypsynyt taiteilija, joka näemmä pystyy lähes mihin vain omalla eteerisen voimakkaalla tyylillään.” Terhi Ketolainen, Helsingin Flamencoyhdistyksen jäsenlehti Letra 1/2005

“Maijan tanssimassa siguiriyaksessa kaikki osaset loksahtivat paikoilleen. — Hänen ilmaisunsa on vahvaa ja sulavaa flamencolajista riippuen ja vartalon käyttönsä taiturillista. Hänen jalkatyöskentelystäänkään ei voi löytää moitteen sijaa. — hänen rytmiikkansa on täsmällistä ja koputukset mielenkiintoisia. Hän toimii myös omalta osaltaan bändin jäsenenä. Jos siguiriyaksessa Maijan tanssi oli voimakasta ja vahvaa, alegriaksessa se oli kepeää ja naisellista menettämättä mitään sulavuudestaan.” Jaana Ratia, Turun flamenco ry:n jäsenlehti Jaleo 2/2005

“Koreografia oli velmu ja menevä, täynnä hauskoja hypähdyksiä ja muita yksityiskohtia, kunnon noitameininkiä. — Aquelarre flamenco on rohkea veto ja hieno ensiteos Lepistöltä.” Milena Urmas, Helsingin flamencoyhdistyksen jäsenlehti Letra 4/2003

“Lepistö yhdistää andalusialaiseen flamencoon galicialaisia kansantansseja. Aquelarre flamenco on pienoisnäytelmä, jossa kohtaukset on sidottu hyvin yhteen ja tarina kulkee eteenpäin. — Superdramaattinen viihdemusiikki pauhaa, taustalle on heijastettu jättimäinen ristillä roikkuva Jeesus ja mustapukuiset naiset tekevät synkeän minimalistista unisonoa. Paatoksessaan tavallaan perverssin kiehtovaa! — Täytyy sanoa, että Suomessa on todella hyviä flamencotanssijoita, joilla tekniikan lisäksi on asennetta. Myös koreografeissa näyttää olevan uskallusta rikkoa rajoja ja kokeilla epäortodoksisia ratkaisuja. Flamencoa ei enää pidetä pyhänä ja koskemattomana, mikä on hyvä.” Jussi Tossavainen, Helsingin Sanomat 27.10.2003