Batácora

Batácora on Maija Lepistön ja Marja Rautakorven yhteistyönä syntynyt nykyflamencoteos, joka ammentaa flamencon perinteestä leikitellen sen eri elementtien välisillä suhteilla. Teoksen lyhyempi versio nähtiin Tampereen Flamencoviikolla 2018. Yleisön pyynnöstä teos palaa näyttämöille pidempänä ja täysin uudistettuna. Tällä kertaa teoksessa vierailee flamencon taikaääni Mercedes Cortés!

Sevillalainen laulaja luo teoksen pohjalle syvän flamencoletrojen kudelman vangitsevalla äänellään, jonka rinnalle tuodaan Dile Kolasen sähköbasson ja Pauliina Kauppilan rumpujen muodostama mehukkaasti groovaava pienoisbändi. Kaksi ilmaisuvoimaista tanssijaa bata de cola -hameineen rakentavat lavalle jatkuvassa muutoksessa olevan orgaanisen kokonaisuuden, jota maaginen realismi värittää.

Karismaattinen taiteilijaryhmä muokkaa reippaalla otteella flamencon perinteisiä tapoja käyttää energiaa ja intensiteettiä. Niin äänen-, kehon- kuin tilankäyttökin saavat totutusta poikkeavia muotoja. Laahushame muuttuu tanssijoiden liikekieltä ohjailevaksi tekijäksi, joka ei kumarra vanhoja sääntöjä. ”Sysäys teoksen valmistamiselle lähti yhteisestä kiinnostuksestamme etsiä uusia lähestymistapoja bata de colan kanssa tanssimiseen. Meitä kiehtoi ajatus laahuksesta itsenäisen olemuksen ja luonteen omaavana subjektina, irrotettuna sen perinteisestä asemasta kantajansa koristajana. Käytämme laahushametta kehon ulottuvuuksia laajentavana kerronnallisena elementtinä, mikä osaltaan hämärtää rajaa yksilön ja kahden kehon välillä sekä korostaa kehon mukautuvuutta” kertovat koreografit Maija Lepistö ja Marja Rautakorpi.

Teos puhuttelee niin flamencoon perehtynyttä kuin siihen ensi kertaa tutustuvaa katsojaa ja kuulijaa. Flamencoa tuntevalle se tarjoaa yllättäviä visuaalisia ja musiikillisia elementtejä. Uusien assosiaatioiden löytäminen flamencon sisäisessä kommunikaatiossa saa aikaan totutusta poikkeavia syy-yhteyksiä. Myös flamencomusiikin perinteisille elementeille on etsitty vaihtoehtoja, jotka tukevat flamencolaulua toistamatta kuitenkaan tradition kliseitä.

Kuvat: Matti Sten ja Laura Reunanen

Idea, koreografia ja tanssi: Maija Lepistö (FI/ES) ja Marja Rautakorpi (FI)
Musiikin sävellys: Jari Kolanen (FI) ja Pauliina Kauppila (FI)
Sähköbasso: Jari Kolanen (FI)
Lyömäsoittimet: Pauliina Kauppila (FI)
Laulu: Mercedes Cortés (ES)
Valosuunnittelu: VIlle Virtanen (FI)
Puvustus: Maija Lepistö / Fábrica Flamenca

Kesto n. 60min
Kantaesitys 29.9.2022 Kanneltalo, Helsinki

KOREOGRAFIen haastattelu

Miten teoksen idea syntyi?

Sysäys teoksen valmistamiselle lähti yhteisestä kiinnostuksestamme etsiä uusia lähestymistapoja flamencon perinteisen bata de cola -laahushameen kanssa tanssimiseen. Meitä kiehtoi ajatus batasta itsenäisen olemuksen ja luonteen omaavana subjektina, irrotettuna sen perinteisestä asemasta kantajansa koristajana. Ajatuksen taustalla vaikutti myös kokemus laahushameen sanelemista rajoituksista tanssijan liikekieleen. Maaginen realismi tuntui aihetta tukevalta kerronnan tavalta, jossa tuttu ja tuntematon kulkevat luontevasti rinnakkain samassa maailmassa.

Mitä perinteinen flamenco ja nykyflamenco tarkoittavat meille?

Perinteinen flamenco on meille laulajan, tanssijan ja kitaristin yhdessä musisointia ja vuorovaikutteista kommunikaatiota, jota ohjailevat tietyt rytmiset, musiikilliset ja esteettiset konventiot. Flamenco pitää sisällään kymmeniä tyylilajeja, jotka määrittävät musiikin tahtilajin sekä harmonian ja sitä kautta vaikuttavat mm. tanssin liikelaatuun ja tunnelataukseen. Vuorovaikutus pohjaa flamencon kommunikoinnin kieleen, eräänlaiseen koodistoon, jonka avulla muusikot ja tanssija navigoivat yhdessä tilanteesta toiseen. Flamencon vuorovaikutus ja energianmuutokset ovat niitä asioita, joita haluamme perinteessä vaalia, vaikka keinot niiden toteuttamiseen vaihtelisivatkin. Perinteistä flamencoa leimaa myös tietty estetiikka niin tanssijan asentojen, musiikillisten ratkaisujen kuin lavakuvankin osalta. Näitä elementtejä haluamme Batácoran myötä päivittää. 

Batácora edustaa meille nykyflamencoa. Se on vahvasti yhteydessä taidemuodon perinteeseen, mutta lähestyy sitä laajemmasta näkökulmasta ja päivittää sen ainesosia nykyaikaan. Kyseenalaistamme teoksessa perinteen toistamisen sellaisenaan, ja haluamme leikitellä eri elementtien välisillä suhteilla. Sielukas laulu on teoksen musiikin kantavana voimana, ja sen vierelle nostamme sähköbasson ja lyömäsoittimien luoman pienoisbändin. Teosprosessissamme rakennuspalikat eivät ole meille flamencolle perinteiseen tapaan valmiina, vaan ne löytävät muotonsa matkan varrella teoksen koreografiaa ja musiikkia työstettäessä. Etsimme vakiintuneille ilmaisuille vaihtoehtoja ilman että flamencon syvin olemus katoaa.

Bata de cola esiintyy teoksessa hyvinkin paljon sen perinteisestä käytöstä poiketen. Flamencon historiassa bata on ollut hienostorouvien vaatepartta imitoiva näyttävä tanssijan asuste. Sittemmin sen käyttö on monipuolistunut tekniseksi välineeksi, jolla tanssija voi briljeerata yleisön edessä. On olemassa eri koulukuntien muodostamia tekniikoita ja tarkkoja sääntöjä, miten bataa tulisi tanssiessa käyttää. Batácorassa nostamme batan omalle jalustalleen välineestä subjektiksi, tanssijoiden liikekieltä avoimella otteella ohjailevaksi tekijäksi, joka ei kumarra vanhoja sääntöjä. Näin avaamme itsellemme uusia mahdollisuuksia niin koreografisesti kuin ohjauksellisestikin. 

Mikä on teoksen merkitys tässä ajassa?

Haluamme teoksellamme osallistua flamencon kehittämiseen ja suomalaisen flamencon kansainvälistymiseen sekä avata näkökulmia flamencon vakiintuneiden käytäntöjen kriittiselle tarkastelulle. Meille flamenco on vahvan perinteen omaava ajassa elävä taidemuoto ja kommunikoinnin tapa. Se on kieli, jonka monimuotoisuutta konservatiiviset asenteet ja puristiset ideaalit tahtovat jarruttaa. Pyrimme teoksen kautta lisäämään keskustelua flamencon kentällä niin Suomessa kuin kansainvälisestikin, jotta tietoisuus flamencon mahdollisuuksista lisääntyy ja se säilyttää vitaalisuutensa elävänä taidemuotona muuttuvassa maailmassa.

Mitkä ovat teoksen taiteelliset tavoitteet?

Haluamme osoittaa flamencon olevan moneen mukautuva taiteen universaali kieli. Kyseenalaistamme flamencoperinteen toistamisen sellaisenaan, mutta toisaalta emme tahdo tehdä fuusiota tai yhdistää flamencoon täysin sen ulkopuolisia elementtejä. Olemme pukeneet flamencon perinteiset tavat käyttää energiaa ja intensiteettiä uudenlaisiksi äänen-, kehon- ja tilankäytön ratkaisuiksi. Olemme erityisesti keskittyneet poistamaan flamencotanssille tyypillisen tanssijakeskeisyyden, eräänlaisen tanssijan “egoilun”, purkaaksemme kahden tanssijan välistä vastakkainasettelua ja jännitteisyyttä. Tavoittelemme flamencotaiteessa hyvin harvoin koettua tilannetta, jossa kaksi kehoa muodostavat yhden, aina muutoksessa olevan, orgaanisen kokonaisuuden. Käytämme laahushametta kehon ulottuvuuksia laajentavana kerronnallisena elementtinä, mikä osaltaan hämärtää rajaa yksilön ja kahden kehon välillä sekä korostaa kehon mukautuvuutta.

Musiikki ja tanssi toteutuvat teoksessa rinnakkain, vahvasti yhdenvertaisina ja toisiaan täydentävinä elementteinä. Uusien assosiaatioiden löytäminen flamencon sisäisessä kommunikaatiossa tanssijoiden ja muusikoiden välillä luo mahdollisuuksia totutusta poikkeaviin syy-yhteyksiin. Tavoittelemme lopputulosta, jossa rytmiikka, melodia ja liike muodostuvat kokonaisuudeksi tanssijoiden ja muusikoiden vuorovaikutteisen yhteistyön myötä.

Miten työryhmä valikoitui?

Meille oli selvää, että haluamme teokseen vahvan ja perinteisen flamencolaulun, ja sen rinnalle instrumetteja flamencotradition ulkopuolelta. Sähköbasso kiehtoi meitä, sillä kaipasimme teokseen monipuolista ääni- ja rytmimaailmaa, emme niinkään varsinaista melodiasoitinta flamencokitaran “tuuraajaksi”. Kysyimme mukaan bassoguru Dile Kolasta, joka onneksemme heittäytyi mukaan projektiin ja avasi meille uuden kiehtovan maailman sähköbasson tarjoamille mahdollisuuksille flamencon yhteydessä. Lyhytversion ensi-illan jälkeen oli selvää, että haluamme ennestään vahvistaa teoksen rytmipuolta niin rumpusetillä kuin muillakin perkussioilla. Monessa mukana ollut Pauliina Kauppila ei epäröinyt hypätä projektiin tuoden mukanaan loputtomasti ideoita herkulliseen äänimaailmaan, ja nyt olisi vaikea kuvitellakaan teoksen työstämistä ilman häntä. Upea sevillalainen laulaja Mercedes Cortés lähti iloksemme mukaan pohjoisen innovatiiviseen projektiin innostuen ideoistamme ja toi tullessaan teokseen sen syvimmät sävyt. Hän saa ihokarvamme pystyyn kerta toisensa jälkeen upealla flamencosoundillaan.

Miten teosta on työstetty sen valmistuksen eri vaiheissa?

Ideaa hahmoteltuamme aloitimme koreografisen ja musiikillisen työskentelyn luomalla teokselle raamit flamencon tyyli- ja tahtilajien puitteissa. Mukaan valitsimme flamencon perinteen mukaisesti tunnelmaltaan hyvin erilaisia lajeja, jotka tukevat teoksen energianvaihdoksia. Myös tahtilajeja valikoitui mukaan useita. Osassa kappaleista laulu on musiikin kantavana voimana, osa on puhtaasti instrumentaalista. Tanssi toimii myös perkussiivisena elementtinä läpi teoksen. 

Aloitimme työstämisen improvisoimalla valituissa tahtilajeissa erilaisissa kokoonpanoissa niin tanssijoiden kuin muusikoiden kesken. Tanssin osalta nojauduimme tukevasti myös liikeimprovisaatioon, jota harvemmin flamencon yhteydessä hyödynnetään. Analyyttisen liiketutkimuksen kautta löysimme aivan uuden mystisen maailman, joka esittelee flamencon perinteiset laahushameet maagisen realismin valossa posthumanistisesti subjekteina. 

Tutkiva ote on määritellyt tanssin lisäksi myös musiikin tuottamista, kun flamencomusiikin perinteisille elementeille on etsitty vaihtoehtoja, jotka tukevat flamencolaulua toistamatta kuitenkaan tradition kliseitä. Musiikkia olemme säveltäneet ja sovittaneet koko työryhmän voimin. Osan harjoituksista olemme joutuneet toteuttamaan etänä videopuhelun välityksellä. Tämä on tuonut prosessiin omat haasteensa, mutta työtapojen monipuolisuus on lopulta ollut projektin rikkaus, josta olemme yhdessä ammentaneet uutta inspiraatiota. Kun teos sai varsinaisen koreografisen ja musiikillisen muotonsa, toimme kokonaisuuteen vierailevan espanjalaisen laulajan. Mercedes Cortés houkutti meitä vangitsevalla äänellään, ja iloksemme hän lähti ennakkoluulottomasti mukaan suomalaiseen kunnianhimoiseen projektiin. Laulaja on, kuten muusikotkin, vahvana osana näyttämökuvaa tanssijoiden rinnalla.

Mitkä ovat työryhmän vahvuudet? Työryhmän arvopohja? Minkälaisia olemme taiteilijoina?

Musiikki ja vuorovaikutus muusikoiden kanssa on meille tanssijoina itsestäänselvyys. Flamencotanssija on myös muusikko, joka tuottaa aktiivisesti rytmiä tanssiessaan ja vaikuttaa musiikin kulkuun ja tempojen vaihteluihin. Olemme molemmat vahvasti rytmiorientoituneita, jopa flamencotanssijoiksi. Marja on opiskellut tanssia ja tanssipedagogiikkaa myös laajemmin, mikä on rikastuttanut työskentelyämme ja tuonut siihen arvokkaita flamencon ulkopuolisia elementtejä. Maija taas on asunut Espanjassa parikymmentä vuotta ja on hyvin perillä flamencon perinteestä ja sen eri tyylien musiikillisista erityispiirteistä. 

Flamencon voima, energia ja tanssin kehollisuus on erityislaatuista. Olemme tanssijoina ekspressiivisiä, vaikka vältämmekin ylitulkintaa tai päälleliimattua dramatiikkaa. Meitä yhdistää vahva rakkaus flamencoon ja kiinnostus nähdä flamencotanssijan kuningatarelementti bata de cola uusin silmin. Haluamme kaivautua kunnioittavasti kyseenalaistaen syvälle flamencon ytimeen ja nostaa liikekielen keskiöön tanssijan asenteen ja egon sijaan.

Sekä Dilellä että Pauliinalla on runsaasti kokemusta flamencon soittamisesta ja innostusta viedä flamencomusiikkia uusiin suuntiin. Kummankin musiikillinen osaaminen on hyvin laajaa, mikä antaa tilaa kokeilulle, ja  raikastaa teoksen äänimaisemaa ilman että se ajautuu liian kauas flamencosta. Mercedes on ihailtavan avoin uudelle ja kokeilevalle flamencolle, vaikka on ns. ”perinteinen laulaja”. Tämä yhdistelmä on meille ensiaevoisen tärkeä, sillä nimenomaan flamencolaulu on teoksessamme se joka nivoo meidät perinteen jatkumoon.

Kommunikaatio koko työryhmän kesken on meille myös teoksen valmistusvaiheessa erittäin tärkeää. Improvisaatio yhdessä vie meidät aina uusiin maisemiin. Kaikki musiikilliset ratkaisut ja pienet yksityiskohdat kokeillaan ja muokataan yhdessä, ja kaikki tuovat ideansa yhteiseen soppaan. Puhelimiin piipahtelee harjoitusten ulkopuolellakin vähän väliä ääniviestejä, joissa kokeillaan, tukisiko tanssijan koputuksen pientä taukokohtaa paremmin vispilät vai kenties intialaiset äänimaljat. Jatkuva kommunikaatio korostaa tunnetta, minkä uskomme välittyvän myös yleisölle.

Haluamme kiittää kaikkia, jotka auttoivat ja tukivat Batácoran toteuttamisessa:

Taiteen edistämiskeskus (Valtion esittävien taiteiden toimikunta), Musiikin edistämissäätiö, Kanneltalon henkilökunta, Kangasala-talon henkilökunta, Kulttuuritalo Korundin henkilökunta, Helsingin Tanssikeskus, Janne Asikainen, Jussi Elimäki, Antti Hannula, Ella Hannula, Eemeli Hämäläinen, Daniel Jerez, Pauliina Jääskeläinen, Lotta Kaarla, Ulla-Riitta Ketola, Sofia Keto-Tokoi, Mari Kilpeläinen, Kamine Kolanen, Johanna Koponen, Risto Kortelainen, Jussi Kuittinen, Johan Kuru, Camila Laine, Tiina Malinen, Mikko Murtomaa, Annina Nieminen, Antti Rinne, Riikka Ruotanen, Assi Sten, Matti Sten, Päivi Suhonen, Senja Suvanto, Markku Uusitalo