Maija Lepistön ideoima projekti toteutettiin vuosina 2008-2018. Siinä opiskeli kymmenen vuoden aikana 110 flamencon ammattilaista ja harrastajaa eri puolilta Suomea. Muusikoita oli mukana 25; osa harrastajia ja osa pitkän linjan ammattilaisia eri puolilta Suomea ja myös Espanjasta.
«Nuorelle flamencon harrastajalle oli iso juttu päästä projektiin mukaan. Se antoi itseään etsivälle teinille suunnan, häilyvän ajatuksen siitä mitä minusta voisi tulla isona. Projekti toi onnistumisen elämyksiä ja vahvisti minäkuvaani: ”Tätä minä olen, tässä olen hyvä».» Marja Rautakorpi, flamencotanssija ja tanssinopettaja, Maijan entinen oppilas
Lähtökohdat uudelle koulutusmuodolle
Helsinkiläissyntyinen, Espanjassa kouluttautunut ja asuva tanssija-koreografi ja tanssinopettaja Maija Lepistö alkoi kehittää vuonna 2007 uutta koulutuskonseptia edistyneille flamencotanssin opiskelijoille. Taustalla oli halu nähdä opiskelijoiden omaksuvan syvemmin flamencoon liittyviä konsepteja sekä oppivan ymmärtämään flamencoa myös musiikin ja siihen liittyvän kommunikoinnin osalta. Lepistöä kiehtoi ajatus koota yhteen ryhmä, joka kokoontuisi säännöllisesti harjoittelemaan ja jota yhdistäisi ammattimainen ja tavoitteellinen suhtautuminen flamencotanssin opiskeluun.
Alkuvuodesta 2008 Lepistö kokosi kurssimuotoisella pääsykokeella yhteen ryhmän tavoitteelliseen opiskeluun motivoituneita flamencotanssijoita, ja alkoi käymään noin kerran kuussa Espanjasta Helsingissä ohjaamassa heitä.
Toisesta vuosikurssista alkaen opetusta laajennettiin kahteen tasoryhmään, ja mukaan pääsivät myös vähemmän aikaa flamencoa harrastaneet. Projektiin ilmoittauduttiin aina vuodeksi kerrallaan; jotkut osallistuivat yhden vuosikurssin verran ja toiset opiskelivat projektissa kolme-neljäkin vuotta.
Ainutlaatuinen projekti toi Suomeen mm. tablaoflamencon opetuksen Lepistön suunnittelemalla tablaotyöpaja -konseptilla, ja projektin puitteissa järjestettiin maan ensimmäiset improvisaatioon pohjaavat esitykset joissa tanssijat ja muusikot kohtasivat toisensa vasta lavalla yleisön edessä. Opetus kantoi hedelmää, ja nykyään mm. koulutusprojektissa aikaisemmin työskennelleet muusikot jatkavat ansioituneesti tanssijoiden ja muusikoiden välisen kommunikoinnin opettamista Helsingissä.
Uusia kontakteja, verkostoitumista ja ammattimaistumista
Projekti on osaltaan auttanut suomalaisten flamencotanssijoiden ja -harrastajien verkostoitumista niin keskenään eri kaupunkien välillä kuin muusikoidenkin kanssa. Projektissa työskenneltiin aina elävän musiikin säestyksellä, ja muusikoita oli mukana niin Suomesta kuin Espanjastakin. Tämä madalsi edistyneiden harrastajien kynnystä työskennellä muusikoiden kanssa ja osaltaan edesauttoi alan ammattilaistumista. Projektissa syntyneiden kontaktien pohjalta on muodostettu useita uusia esiintyviä kokoonpanoja.
Päämäärää treenaamiseen loppunäytöksistä
Koulutusprojektin ensimmäisen vuosikurssin loppunäytöksenä toteutettiin tanssiteos Rojo, jonka molemmat esitykset Kanneltalossa myytiin loppuun. Joinakin vuosina loppuäytökset koostuivat useista pienistä esityksistä. Opiskelijat esiintyivät eri puolilla pääkaupunkiseutua kulttuuritiloissa ja tapahtumissa. Projektin satoa esiteltiin yleisölle myös tablao-illoissa, joissa kurssilaiset esittivät sekä yhteisesti opiskeltuja että omia vuoden aikana tekemiään koreografioita. Kolmannen vuosikurssin jälkeen valittiin kaikista koulutukseen osallistuneista tanssiryhmä Aurinko -tanssiteokseen. Teos muodosti temaattisen parin Lepistön omalle sooloteokselle Aikaa aamuun.
”Projektin tavoitteena oli kehittyä flamencotanssijana, kukin omista lähtökohdistaan käsin. Olen katsonut nyt vuotta taaksepäin ja mitä se on tuonut tähän hetkeen. Olen erittäin tyytyväinen koko projektiin ja ennen kaikkea itseeni. Olen omalla kohdallani kyennyt toteuttamaan projektin tavoitteen: kehittyä tanssijana. Olen oppinut flamencosta kokonaisvaltaisesti ja tanssitekniikkani on parantunut, olen oppinut löytämään omaa tyyliäni ja pohtimaan suhdettani flamencoon.”
Kymmenvuotisen projektin huipennus
Koulutusprojektin viimeinen vuosikurssi keskittyi bata de cola -laahushameella tanssimiseen. Tämä flamencotanssin näyttävä ja teknisesti erittäin haastava elementti oli osana kaikkia kursseja ja koreografioita. Batan käyttöä lähestyttiin niin perinteisen sevillalaisen koulukunnan tiukkoja oppeja noudattaen kuin nykytanssivaikutteisen liikeimprovisaationkin kautta. Opetus laajentui pääkaupunkiseudulta myös Tampereelle, jossa valmistettiin yksi loppunäytöksen numeroista paikallisten harrastajien ja ammattilaisten voimin.
Koulutusprojektin 10-vuotishuipennus oli Tanssiteos Fucsia, vino & fandango, värikäs suuren ryhmän tanssiteos jossa bata de cola näytteli niin pää- kuin sivuroolitkin. Pyöreitä juhlistaakseen Lepistö kutsui lavalle suuren joukon projektissa vuosien varrella mukana olleita muusikoita ja tanssijoita harrastajista ammattilaisiin. Osa koreografioista on tanssijoiden omia töitä, jotka Lepistö ohjasi osaksi kokonaisuutta.
Yksi loppunäytöksen tavoitteista oli koota yhteen flamencotanssijoita ja -muusikoita mahdollisimman laajasti. Niin tulevalle yhteistyölle niin valtakunnallisella kuin kansainväliselläkin tasolla saatiin luotua taas uutta hedelmällistä pohjaa. Projektin puitteissa harrastajat pääsivät kohtaamaan ammattilaisia, jotta vaikutteet pääsisivät kulkemaan kentän sisällä vapaasti ja flamencoyhteisö pysyisi virkeänä ja aktiivisena.
(Lainaukset opiskelijoiden kirjallisista kurssipalautteista.)
FLAMENCON KOULUTUSPROJEKTI – PONNAHDUS AMMATTILAISUUTEEN
Teksti: Marja Rautakorpi
kirjoittaja on suomalainen flamencotanssija ja tanssinopettaja, Maijan entinen oppilas
Kirjoitin Maijan koulutusprojektin ensimmäisen teoksen käsiohjelman esiintyjäkuvaukseen näin: ”Olen 17-vuotias opiskelija. Flamenco on ihana harrastus ja miksei siitä voisi tulla osa ammattiakin.” Nyt kymmenen vuotta myöhemmin löydän itseni suomalaisten flamencon ammattilaisten joukosta. Koulutusprojekti on omalla kohdallani ollut vahva ponnahduslauta ammattilaisuuteen ja Maija yksi tärkeistä rohkaisijoista tähän unelmaan tarttumiselle.
Ujona teininä taitavien aikuisten joukossa
Kun kuulin, että Helsingissä järjestetään pääsykokeet edistyneiden flamencotanssijoiden koulutusprojektia varten, päätin tamperelaisena lukiolaisena rohkaistua ja osallistua niihin. Muistan edelleen, kuinka minua jännitti valtavasti olla yksin taitavien aikuisten joukossa, mutta jo pääsykokeissa kasvoi nälkä oppia lisää. Jäin kuumeisesti odottamaan tuloksia. Lopulta sain sähköpostia Maijalta. Viesti alkoi jotenkin näin: ”Kiitos osallistumisestasi pääsykokeisiin—”, jonka jälkeen en uskaltanut jatkaa lukemista. Olin varma, että kyseessä oli hylkyviesti. Tirkistelin eteenpäin: ”Sinut on valittu koulutusprojektiin mukaan—”. Itkin onnesta ja juoksin keittiöön kertomaan ilouutisen äidille.
Nuorelle flamencon harrastajalle oli iso juttu päästä projektiin mukaan. Se antoi itseään etsivälle teinille suunnan, häilyvän ajatuksen siitä, mitä minusta voisi tulla isona. Projekti toi onnistumisen elämyksiä ja vahvisti minäkuvaani: ”Tätä minä olen, tässä olen hyvä”
Monipuolinen ja tavoitteellinen paketti flamencon tietotaitoa
Maijan koulutusprojekti tarjosi uudella tavalla mahdollisuuden päästä kehittymään flamencotanssijana, sillä tahti oli nopeampi viikkotunteihin verrattuna ja kurssille osallistujat yhtä motivoituneita oppimaan lisää. Opetusta oli viikonloppuisin kerran kuussa, jolloin opeteltavaa materiaalia tuli paljon. Kuukauden aikana oli harjoiteltava itsenäisesti, sillä materiaali oli omaksuttava seuraavaa kertaa varten, jotta opetuksessa päästiin etenemään. Kuukausittainen opetus mahdollisti osallistumisen myös ulkopaikkakuntalaisille.
Erityistä koulutusprojektille oli sen sisällöllinen monipuolisuus. Vaativan ja tarkan tanssiteknisen treenaamisen lisäksi opetus piti sisällään mm. flamencomusiikkiin perehtymistä ja sen ymmärtämistä sekä ”flamencon teoriaa” (termistö, palot, bailen rakenne jne.). Koulutusprojektissa syvennyttiin kunnolla siihen, mistä perinteisessä flamencossa on kyse. Se oli minulle silloin vielä uutta ja vierasta.
Opetus tähtäsi siihen, että kurssilaiset pystyisivät ymmärtämään ja soveltamaan oppimaansa pelkkien askeleiden kopioimisen sijaan, ja rakentamaan opitun pohjalta oman perinteisen bailen yhteistyössä livemuusikoiden kanssa. Nykyään tanssinopettajana koen, että opetuksen tulisi aina tähdätä tällä tavalla opitun sisäistämiseen ja jäsentämiseen, pelkillä askeleilla ei loppujen lopuksi tee mitään. Vuonna 2009 tanssin ensimmäisen kokonaisen oman baileni, joka oli alegrías.
Opettajasta ystäväksi ja kollegaksi
Maija on ollut minulle hyvin tärkeä opettaja ja esikuva flamencotanssijaksi kasvun varrella. Hyvän opettajan tunnistaa siitä, että hän kohtelee oppilaitaan yksilöinä, pystyy tarjoamaan jokaiselle haasteita, luo turvallisen ilmapiirin uusien asioiden kokeilulle ja ennen kaikkea onnistuu motivoimaan oppilaansa itse ottamaan vastuuta oppimisestaan. Tämän koen toteutuneen Maijan tunneilla. Aktiivisesta ja ajassa kiinni olevasta opettajuudesta kertoo se, että Maija on pystynyt vuosien varrella laajentamaan koulutusprojektin sisältöä entisestään eri tasoille sekä täydentämään sitä uusilla elementeillä aina perinteisestä escuela sevillanasta kokeilevampaan liikeimprovisaatioon.
Myöhemmin opettaja-oppilas-suhde alkoi muuttaa muotoaan ystävyydeksi. Olin ollut koulutusprojektissa mukana muutaman ensimmäisen vuoden ajan ja tanssinut teoksissa Rojo (2009) ja Aurinko (2011). Tämän jälkeen päädyin Maijan rohkaisemana Sevillaan ensimmäiselle pidemmälle flamencon opintomatkalle. Muistan, kuinka ihanasti Maija silloin auttoi järjestelyissä ja teki matkan mahdolliseksi olemalla henkisenä tukena Sevillassa oleskeluni ajan. Tämän jälkeen aloitin ammattiopinnot Kuopiossa, jolloin tiemme erkanivat hetkeksi.
Tällä hetkellä olen hyvin kiitollinen, että saan tehdä Maijan kanssa jälleen yhteistyötä tanssijana hänen koulutusprojektinsa 10-vuotista taivalta juhlistavassa ryhmäteoksessa Fucsia, vino & fandango sekä tanssija-koreografina uuden yhteisteoksemme Batácora parissa. On kiinnostavaa huomata, miten opettajasta ja esikuvasta on tullut minulle ystävä ja kollega. Työskentelemme tasavertaisina ammattilaisina hyödyntäen molempien vahvuuksia ja opimme toisiltamme lisää koko ajan. Uskon, että yhteistyötämme rikastuttaa se, että olemme erkaantuneet ja etsineet vaikutteita eri lähteistä, mutta samalla jaamme tietynlaisen yhteisen pohjan opettaja-oppilas-historiamme ansiosta. Mielenkiinnolla odotan, mitä kaikkea tämä yhteistyö saa vielä aikaan. Ehkä tämä on alku uudelle unelmalle.
MAIJA LEPISTÖ | info@maijalepisto.com